Haluan myöntää - en koskaan pitänyt maan kaivamisesta. Lastenmuistot puutarhatöistä saavat minut värisemään - kuuma, hyönteiset ja selkäkipu. Juuri silloin päätin - riittää! Ei enää tomaatteja tai perunoita! En edes aio kylvää kukkia! Mutta ajan myötä halusin laittaa ikkunalaudalle pari kaktusta… Kaktuksia ostaessani huomasin monenlaisia mehikasveja, jotka olivat helppohoitoisia, ja kokosin eri lajeista yhdistelmän. Jonkin ajan kuluttua halusin lareen ja sitten fikuksen, ja sitten alkoi tapahtua.
Maniani rajoittivat vain tiheät muutot, sillä palmun siirtäminen astiassa tekee muutosta hankalampaa…
Näin vuodesta toiseen rauhoitin intohimoani, haaveillen omasta pesästäni, jossa köynnökset riippuisivat kattokruunusta. Mutta silloin koitti hetki, jolloin taaksepäin katsoessani ymmärsin - elää pitää nyt, eikä huomenna. Päätin perustaa pienen yrttitarhan kotiini, pienen puutarhan ikkunalaudalle!
